Vuosirengas 2009

Vuosirenkaasta 2009 voisi sanoa, että se on harvinaisehkojen Dave-covereiden vuosi. Kahden eri uusjulkaisun bonuksina nimittäin oli 2009 näitä covereita: Havana Blackin Exiles In Mainstream -albumilta löytyy ”I'm Gonna Roll” ja Rockin' Paradox -yhtyeen tuplaCD:ltä Pen Lee & Co:n aikainen ”Do I Have to Throw Stones”. Lisäksi pudasjärveläinen IC-rock coveroi toisen Pen Lee & Co -kappaleen ”Don’t Call Me” albumillaan IC-rock 70's.

Tulihan 2009 toki myös kaksi varsinaista Dave-albumia: Messengers-bändin toinen kokopitkä sai nimen Silver ja vähän yllättäen syksyllä julkaistu, triovoimin tehty suomenkielinen levy oli nimeltään Lahti. Jälkimmäisen D. Lindholm & Launeen K -yhdistelmä käsitti Daven ohella Kari ”Kuja” Salmen ja Pitkä Lehtisen.

Silver on riffipohjaista perusmenoa, jossa on ehkä tyydytty hieman liikaa helpohkoihin ratkaisuihin, vaikka biisiaines onkin jälleen kerran oikein hyvää. Lahti puolestaan sisältää Davelle tyypillisiä musiikillisia rakenteita, kokonaisuus on rento ja teksteissä oivaltavaa sarkastistakin huumoria.

Sami Saaren Vapaa-levyllä Dave vieraili laulamassa kitaransa kanssa kappaleella ”Rock'n'Roll” ja Onkalo-Orkesterin lastenlevy julkaistiin uudelleen Jummi Jammi -orkesterin nimellä: Onkaloita.

Kotkan meripäivillä heinäkuussa Davelle ojennettiin Juha Vainio-palkinto. Merkittävälle suomalaiselle sanoittajalle myönnettävä palkinto jaettiin tuolloin 19. kertaa. Juha Vainion rahasto myönsi tunnustuspalkinnon Davelle hänen työstään suomalaisen rocklyriikan uranuurtajana.

https://yle.fi/uutiset/3-5284992

Vuosirengas 2008

 

Vuonna 2008 on pari-kolmekin tuotosta, joiden sijoittaminen oikealle vuosirenkaille on vähän makuasia.

Seppo Pietikäisen 40-minuuttinen DVD-raina ”Dave Lindholm: Kukkuu ja mä en oo ees sekaisin” on kuvattu 2007, mutta ainakin Joensuun Rokumentti-festivaaleilla se esitettiin 2008 ja yleisemmin se julkaistiin vasta 2010 osana Isokynä-boksia Tätä On Mun Rock'n'roll 1972-1975.

Toisena on 2008 vuosirenkaaseen luontevammin istuva konsertti-DVD Otto Donnerin kanssa eli ”Pieni ja hento ote” edellisen vuoden kiertueelta.

Vielä kolmas vähän vastaava on tuplaCD ”Juice, Remu, Dave – Live!” Se oli siis perua kyseisen kolmikon vuoden 2002 kiertueelta, sen päätöskonsertista Nosturissa ja julkaistiin vasta nyt.

Daven uutta edusti yhtye Messengers, joka koostui hänen lisäkseen Jake’s Blues Bandin kolmikosta Jake ja Juha Yrölä sekä Timo Salo ja mukana oli myös tuolloin jo yli 20 vuotta Tampereella asunut amerikkalainen taidemaalari-muusikko Joe Vestich. Messengers julkaisi radiosoittoa ajatellen CD-singlen sekä myöhemmin kokonaisen bändin omaa nimeä kantaneen albumin.

Dave myös vieraili Popedalle ja Dingolle osoitetuilla tribuuttialbumeilla. Popedalle omistetulla levyllä hän lauloi biisin ”Jos joet olis...”, josta hänellä on jo aiempikin versio Popedan live-CD:llä. Dingon osalta kappale oli Pave Maijasen ja Twist Twist Erkinharjun kanssa esitetty ”Rio ohoi!”.

Daven kappaleesta nimensä saaneella kokoelmalla Naisen ääni Emma Salokoski Ensemble tulkitsi kappaleen ”Ja sinun äänesi” ja Laura Sippola kappaleen ”Pieni ja hento ote”. Vesa-Matti Loiri jatkoi Dave-biisiensä sarjaa kappaleella ”Tupakka, viina ja villit naiset” ja tarttuipa hänen kappaleisiinsa 2008 myös nuorisokuoro nimeltä Pieni sydän (”Pieni ja hento ote”).

Vuosirengas 2007

 

Daven vuosirenkaaseen 2007 kuuluu päällimmäisenä kaksi hieman eri tavalla erikoista äänitettä. Toinen niistä on posetiivi+ laulu -duona toteutettu albumi Nuo Mainiot Miehet Soivine Koneineen ja toinen seinäjokelaislähtöisen trubaduurin William Korvenkosken toiveesta teemakokoelmalle syntynyt kappale ”Suomen hiljainen”. Jälkimmäisen tekstissä Dave käy läpi suomenhevosen historian.

Posetiivilevy syntyi rovaniemeläisen posetivisti Jarmo Saitajoen kanssa. Vaikka idean lähtölaukaus oli nopea – Dave kuuli Saitajoen soittavan tämän kotona posetiivillaan ”Rock Around The Clockin” – oli albumin varsinainen toteutus pitkä ja kivinen tie. Ison työn erikoisosaamista vaativien sovitusten kanssa teki tuolloin musiikkikapteenina Rovaniemellä toiminut Tomi Väisänen. Kokonaisuus on hauska ja todella vähintäänkin omaperäinen.

Toinen vuotta 2007 luonnehtiva alue oli yhteistyö Otto Donnerin kanssa. YLE nauhoitti keväällä Daven intiimin konsertin pienelle studioyleisölle ohjelmasarjaan ”Kosketuksessa”. Samaan konseptiin kuului suomalaisia levytysprosesseja purkanut ohjelmasarja ”Näin se tehtiin”, jossa Daven osalta käytiin läpi albumi Aino. Dave-jaksot nähtiin tv:ssä syyskuussa. Ohjelman keväiset kuvaukset ilmeisesti synnyttivät idean esitellä myös livenä Daven tuotantoa vain jousisektion ja pianon säestämänä. Näin tapahtui, kun Dave teki Oton johtamana loka-marraskuussa 2007 ensimmäisen varsinaisen kymmenen esiintymistä käsittäneen konserttisalikiertueensa, työnimeltään ”Lauluja ja viuluja”. Mukana oli kolme uutta kappaletta. Päätöskonsertti 14.11. Savoyssa taltioitiin myöhemmin julkaistavaa DVD:tä varten ja sitä täydennettiin joulukuun alussa haastattelusessiolla Otto Donnerin studiolla Tammisaaressa. YLE nauhoitti sisällöltään vastaavan Turun 3.11. konsertin ja se esitettiin radiossa kahteenkin kertaan.

Vuoden kuriositeetteihin kuuluivat Daven keikkailu The Daltons -yhtyeen kanssa, Vesa-Matti Loirin tarttuminen varhaiseen Isokynä-klassikkoon ”Minun nimeni on nimessun” sekä Soneran joulukuun 2007 tv-spotiksi valittu mainos, mihin oli adoptoitu musiikiksi pätkä ”Pieni ja hento ote” ‑kappaleesta.

Vuosirengas 2006

 

Daven maaliskuun ensimmäisenä 2006 julkaistu albumi D&D (lue: Dave ja Dobro) on periaatteessa pelkistetty setti, jonka pääosissa ovat vain laulu ja dobro. Monia kappaleita voisi luonnehtia enemmänkin balladeiksi kuin bluesiksi, jos kohta myös muutama reippaampi esitys mahtuu mukaan. Lopputulos on jälleen Daven tapaan uniikki, semminkin kun mukana on runsaasti ”rytmikoristeita”, joilla kappaleita on sopivasti maustettu. Muutamilla pienillä keinoilla on soundeihin saatu monipuolisuutta, vaihtelevuutta ja mielenkiintoa.

Levyn julkaisutilaisuutta seuranneen päivän juhlatilaisuudessa 10.3.2006 Valtion säveltaidetoimikunta luovutti Davelle tuon vuoden säveltaiteen valtionpalkinnon.

Keikkarintamalla Dave keskittyi Rokkibändin jälkeen kevään ajan soolojuttuihin. Joitakin vierailuja ja erikoiskokoonpanoja oli, mm. Matti Takalan 50-vuotispäivillä sekä Savoy-teatterissa yllätysvieraana Hasse Walli & Asaman ja Steve Webb:n konsertissa.

Keväällä 2006 Dave oli mukana Lahden Taidepanimolla järjestetyssä Art Rocks -taidenäyttelyssä.

Koska vuoden 2006 aikana tuli kuluneeksi 35 vuotta Daven Ferris-ensilevystä, hän kokosi kiertuekokoonpanon esittämään englanninkielisiä valikoituja otteita matkan varrelta. Kokoonpanossa soittivat Sir Lampard eli Mika "Lamppari" Lamminsivu (kitara), Maria Hänninen (basso & laulu) ja Anssi Nykänen (rummut). Bändikeikat kestivät kesäkuusta elokuun loppupuolelle. Parilla keikalla oli Nykästä tuuraamassa Kari ”Lacu” Lahtinen. Kiertueen materiaalista julkaistiin albumi In English.

“Anorectic Dave Lindholm” vieraili soittamassa huuliharppua Negative-bändin albumilla kappaleella ”Sinner's Night/Misty Morning”.  

Loppuvuoden 2006 julkaisuihin kuului Sliippareiden Soppa tupla-DVD, jonka useissa pätkissä on myös Dave mukana. Erityisesti julkaisijoita voi kiittää tuolloin jo käytännössä hävinneen VHS-muotoisen In the Rio -videon DVD-formaattiin saattamisesta –Davella on siinä muutamia todella hauskoja ”omia” pätkiään.

Tulkintoja Daven kappaleilta taltioivat 2006 Vallila Tractors Band (”I’m Gonna Roll”, rivistössä mm. Pave Maijanen) sekä porilainen Sauna Pesää! -niminen folkrockryhmä äänitteellään Monologimies (”Niinkuin ennenkin”).

Vuosirengas 2005

Jos olivat pari edellistä Daven vuosirengasta ohuehkoja, niin 2005 tapahtui sitten sitäkin enemmän. Vuoden keskeisin tuotos oli Rock'n'Roll Bandin 30 vuoden aikahyppy ja CD/DVD New Memories, jo(i)lle oli taltioitu 18 kappaletta. Tarkoituksena oli tehdä vain yksi keikka Järvenpään Puistobluesissa, mutta koska kysyntää oli, käynnistyi pienen pohdinnan jälkeen Lasse Norreksen junailemana noin 15 keikkaa käsittänyt 30th Anniversary Tour.

Loppuvuoden New Memories oli kaksoisjulkaisu – toinen paketti oli Puistobluesin keikalta äänitetty liveCD. Toinen sisälsi myös DVD:n, jonka materiaalina on sama keikka kuvallisesti taltioituna, lisänä dokumenttielokuva ”I’m Gonna Roll! - Rokkibändin paluu”.

Thaimaan katastrofi tapaninpäivänä 2004 poiki heti alkuvuodesta 2005 useita avustuskonsertteja. Dave oli mukana Tampereen Yo-talon Aasia Apu-konsertissa ja YLEn televisioimassa avustuskonsertissa. YLE Q:n Klassikoiden aika -ohjelma esitteli Tero Lietteen toimittamana Daven musiikillista kuvaa ohjelmasarjan tammikuun lopussa lähetetyssä jaksossa.

Samoin tein starttasi tammikuun lopussa pienimuotoinen, reilun viikon mittainen Dave Lindholm & Costello & Co Plays Rock 'n' Roll -rundi. Mukana menossa olivat Jyrki Melartin ja Arska Rautajoki. Costello & Dave päätyivät myös duetoimaan myös kappaleen ”Holes in the sky” albumille Moments, joka sisälsi Renegades-yhtyeestä tutun Kim Brownin musiikkia ja julkaistiin hänen tuekseen.

Jatkoa seurasi GTR-kiertueen muodossa. Kolme suomalaista kitarasankaria teki helmikuussa yhteiskiertueen amerikkalaisen G3-kitaristitrion mallin mukaisesti.  Jartse Tuomisen aloitteesta syntyneen GTR-kokoonpanon 2005-kiertueella olivat hänen rinnallaan Dave sekä Hasse Walli. Trio oli esillä television kiertuepuffeissa (ainakin Viihdeuutiset/ MTV3 sekä ohjelmassa Mies ja kitara/Tv1, jossa kolmikko kertoi elämästä kitaran kanssa).

Vuoden mittaan ilmestyi Jake’s Blues Bandin albumi, jossa oli Davelta yhdeksän biisin sanoitukset. Bändi Black Passat versioi kappaleen “I'm Gonna Roll” ja Pelle Miljoona & N.U.S. & Jasmine klassikon ”Jazzikansa tulee”. Viimeksi mainittu olisi ehkä ilman suurempaa vahinkoa voinut jäädä toteutumattakin.

Vuoden aikana tunnustettiin myös lahtelaista väriä. Pitkä Lehtisen vuosipäivän kunniaksi julkaistiin Charlies-yhtyeen nimellä CD-albumi …In The Spirit Of…Four Strings. Siinä Dave on kitarassa kappaleella ”Miksi”.

Dave liittyi myös syyskuun lopussa Charlies-yhtyeen riveihin Lahden ”HeiLahti - 100 lasissa” -tapahtuman Sibeliustalon Gonzo-rock -konserttiin. Samoin hän oli mukana Mato Valtosen kasaaman Huru-Ukot -orkesterin esityksessä. Konsertista tuotti Tapani Ripatti erityisen omakustanne-DVD:n.

Tamperelainen Radio 957 esitti lauantaina 30.7. osuuden ”Manserock All Stars Kukkaisrockissa”. Yhtenä housebandin solistina nähtiin luonnollisesti myös Dave, joka osoitti humoristista ja itseironista näkemystä heittämällä lavalle tullessaan yleisön joukkoon muutamia paperikortteja, joissa oli aloitusbiisin sanat.

Toinen tamperelainen 2005 kuriositeetti oli alkukesällä Fonectan Hämeenpuistoon sekä Vanhan kirjastotalon puistoon lahjoittamat 35 valkoista puupenkkiä, joiden metallilaattoihin oli kaiverrettu otteita tunnetuilta tamperelaisilta rock-sanoittajilta. Tähän liittyen oli myös erityinen julkistuskonsertti. Davelta penkkeihin oli lainattu kolmea biisiä: ”Ja sinun äänesi”, ”Joo, joo, mä rakastan sua” sekä ”Sitähän se kaikki on”. Lainaaminen olisi voitu tehdä huolellisemminkin, kuten oheinen kuva osoittaa… 

Vuosirengas 2004

 

Studiovelho ja Mustang-harrastaja Jani Viitanen laittoi alulle huhtikuisen omakustannealbumin Back Seat of a Mustang, kun ko. autoklubi (FMOC) juhlisti 2004 Mustangin 40-vuotista taivalta. Levyn painosmäärä oli samainen 2004. Dave esittää erittäin onnistuneen versionsa George William Foxin ja Bob Gaudion kantrikappaleesta ”Mustang Heart”, taustanaan Cover Co -bändi.

Jake’s Blues Bandin ja Daven yhteinen CD julkaistiin heinäkuun 2004 alussa, levy-yhtiönä Bluelight Records. Jake’s Blues Band on 1992 perustettu toijalalainen, monia eri artistejakin säestänyt mainio rhythm & blues -trio. Daven kanssa yhteistyö oli jatkunut jo usean vuoden ajan tiivistyen vuoden 2003 aikana ja päätyen levytyssessioihin keväällä 2004 keikkailun jatkoksi. Jake’s Blues Bandin ohjelmistoa voi luonnehtia kitaroinnin siivittämäksi bluesrockiksi. Kitaravuoropuheluita löytyy, ja parhaimmillaan meno on todella maukasta. Daven tuonaikaisten albumien joukossa tämä on yksi pirteimpiä.

Muutamat väläykset vuoden varrelta olivat kotinsa ja omaisuutensa tulipalossa menettäneelle Remulle järjestetty toukokuinen tukikonsertti sekä lokakuussa Säveltäjät ja Sanoittajat ELVIS ry:n 50v-juhlakonsertti Tampere-talossa. Tästä viimeksi mainitusta kuultiin Radio Suomen lähetyksessä Vantaan viihdeorkesterin kanssa esitetty ”Pieni ja hento ote”. 

Myös Kajaanin Runoviikoille Dave oli kutsuttu osallistumaan muutamien muiden lauluntekijöiden kanssa.

Aki Sirkesalon juontamassa ohjelmasarjassa Poppia Kyydissä Dave esiintyi 23.7.2004 yhdessä Kwan’nMarikon sekä Aija Puurtisen kanssa. Ideana oli, että vierailevat artistit esittivät yhdessä ja erikseen toistensa lauluja, niinpä Daveltakin kuultiin pari uutta tulkintaa ja luonnollisesti myös pari muiden uutta tulkintaa Daven biiseistä.

 

Vuosirengas 2003

 

Daven vuosirengas 2003 on edellisiin verrattuna ohut. Toukokuussa 2003 kuitenkin ilmestyi kokoonpanolla Dave Lindholm (laulu/ kitara/ huuliharppu), Jarkko Eve (basso) ja Matti Takala (rummut), eli uuden Redclouds -yhtyeen CD Bluelight Records -merkillä. Jonkinlaista supertrioa sitä kasattaessa haviteltiin. Tähtäimessä oli kovalla volyymilla soittamisen ohella mm. idea, että bändi tekisi vain yhden ainoan keikan jollakin suurella festivaalilla – ja tämä ajatus jäi sitten lopulta toteutumatta.

Välillisesti Daven musiikki sai varmaan maantieteellisesti laajimman kuulijakuntansa, kun Michael Monroen albumi Whatcha Want julkaistiin Eurooppa-version ohella Japanissa. Mukana on englanninnettu puhelinlasku-kappale ”Telephone Bill Is All Mine” ja Dave myös vieraili sen levytyksessä kitaristina.

Pienemmän levityksen sai Olavi Uusivirran tulkinta kappaleesta ”Jatsikansa tulee”.

Vuosirengas 2002

 

Ensi keväänä 2022 kuultaneen kymmenkunnalla keikalla vuonna 2002 alkunsa saanutta comboa, SF Bluesia. Vuoden 2002 alussa Pälkäneelle Hautomo -studioon toivat Dave Lindholm, Heikki Silvennoinen ja Pepe Ahlqvist kukin mukanaan muutaman biisin levyttämistä varten, ja eri kokoonpanoilla taltioitiin kymmenen uutta biisiä sekä kolme cover-versiota. Dave on mukana niistä kahdeksalla. Runkomiehistönä em. trion ohella toimivat Mikko Löytty (basso) sekä nuorempaa kaartia edustanut Jani Auvinen (rummut).

Toukokuun puolivälissä 2002 runkoryhmä siirtyi tien päälle, jota edeltäen se vieraili pari päivää ennen vappua MTV3:n Ihana aamu -ohjelmassa promoamassa tulevaa kiertuetta ja esiintyi myös studiolivenä. Keikkoja kertyi syyskuun loppuun mennessä poikkeuksellisen runsaasti, yhteensä reilut kuutisenkymmentä.

SF-Bluesin edelleen julkaisuaan odottava, aikanaan valmiiksi viimeistelty livelevy äänitettiin rundin päätöstunelmissa Savoy-teatterissa 29.9.2002. Kyseisestä Savoyn konsertista tehtiin tv-taltiointi, joka nähtiin kakkoskanavalla puolisentoista vuotta myöhemmin, tammikuussa 2004.

Vuoden alussa julkaistiin myös Juicen albumi Vaiti, aivan hiljaa, jolla Dave kitaroi. Helmikuun loppupuolella 2002 käynnistyi myös Daven, Juicen ja Remun yhteinen kiertue. Keikkoja oli yhteensä tusinan verran, ja ne päättyivät 16.3. Helsingin Nosturiin. Kenraaliharjoitus oli Tampereen Ilves Night Clubissa tiistaina 19.2. muutamalle sadalle kutsuvieraalle. Keikoilla kuultiin kaikilta kolmelta omat noin puolen tunnin settinsä. Illat alkoivat poikkeuksellisen varhain eli jo klo 21.00 Daven osuudella, välissä Remu, sitten Juicen osuus sekä lopussa varttitunti yhteisesti vedettyjä Hurriganes-biisejä (Roadrunner, It Ain’t What You Do, Keep On Knocking, Get On).

Kiertueella oli oma housebändi (testostereomixband: Arska Rautajoki - rummut, Nipa Niilola - kitara, Ari Kankaanpää - kitara, Jani Kemppinen - piano, Antti Tammilehto - basso ja Pedro Hietanen -piano), loppurutistus Hurriganes-maailmaan tehtiin pelkän keulatrion voimin.

Tokihan vuoden 2002 tapahtumiin kuului Dave 50-vuotiskonsertti Tavastialla ja vuosipäivää ennakoinut Spinefarmin tupla-CD-kokoelma Lähes 50, mukana oli kaksi uutta kappaletta: ”Kävellään” sekä Pedro Hietasen nuotittama ”Menneisyys”, jossa kuullaan myös oopperalaulaja Johanna Rusasta.

Tavallaan Daven vuosipäivään liittyvänä olivat 2002 myös hänen vanhojen Isokynä-levyjensä uudelleenjulkaisut 24-bit remaster-muodossa. Allekirjoittanut sai kunnian laatia niihin kansitekstit. Uusintajulkaisuista musiikillisesti mielenkiintoisin oli livealbumi Lillan. Se sai nyt CD-muodon ensimmäistä kertaa. Dave suopui myös siihen, että levylle voitiin ottaa koko keikka – kaksi biisiä oli julkaistu vain Kenen laulu -vinyylikokoomalla ja lisäksi oli kolme ennenjulkaisematonta biisiä/versiota.

Dave sai tehtävän toimia lämmittelijänä Ritchie Blackmoren konsertissa Helsingissä. Linkki Blackmoren konserttimuistoon: http://www.psof.fi/psof/koarv/kblackmo.html

Syyskuussa Bluelight records julkaisi CD:n Cash Only - A Tribute to Johnny Cash, millä Dave tulkitsee Keystone Cops'ien solistina kappaleen ”Folsom Prison Blues”. Lamppu Laamasen kirjaaman muiston mukaan Dave halusi muuttaa biisiin alun perin tarjottua sovitusta, ja kertaveto taltioinnissa sai riittää. Levytyksen yhteydessä syntyneen kontaktin kautta Daven levy-yhtiöksi vaihtui Mika Myyryläisen Bluelight records.

Kotkan meripäiviin liittyen paikalliseen Nuorisokeskukseen koottiin heinäkuun pariksi loppuviikoksi 2002 mielenkiintoisen taidenäyttelyn "Rockpaletti - muusikot kuvataiteilijoina". Siellä Davelta oli esillä tussi-piirrossarja "Kuusi Kekkosta". Muita mukana olleita rokkareita oli useita, muun muassa Tuomari Nurmio, jolta nähtiin jälleen sarja maalattuja autojen konepeltejä.

Ainut vuoden Dave-cover oli ilmeisesti Olavi Wellamoinen -omakustanne Kadonneen riffin metsästys, jolta löytyy tulkinta ”Tupaakka, viina ja villit naiset” -kappaleesta.

Vuosirengas 2001

 

Armon vuonna 2001 Davelta ilmestyi albumi Luuttujengi tulee. Nimi viittaa Daven 30-luvulta peräisin olevaan kahdeksankieliseen Levinin luuttukitaraan, jolla Dave albumin tusinalla biisillä säestää itseään. Se julkaistiin elokuun lopussa 2001 samaan aikaan Lamppu Laamasen koostaman kirjan ”Dave Lindholm – Lauluja 30 vuotta” kanssa. Toinen julkaisu, jossa Daven ääntä 2001 kuullaan, on DC Blues -albumin raita DC ”First Train to Texas”. DC Blues on eri kokoonpanoja/solisteja käyttävä vierailija-albumi, jonka takana käsittääkseni oli Crossfyre-yhtyeen rumpali ja nokkamies Danny Cross alias Danny Liljestrand.

Jim Therapyn kokoaman huuliharppu-oppikirjan Harp Clinic oheis-CD:llä Dave oli mukana kitarassa harjoitekappaleilla. Tosin julkaisun alkuperäinen aika oli jo 1995, tuolloin liite oli C-kasetti-muodossa.

Pienempiä vuoden 2001 pipanoita olivat esimerkiksi esiintyminen tammikuussa toistamiseen ohjelmassa Hotelli sointu. Siinä hän sai neljä tuntia aikaa tehdä kokonaan uuden kappaleen, ja syntyi melodikalla säestetty ”Akrobatiaa”. Se päätyi eri versiona Luuttujengi tulee -albumille.

Helsingin juhlaviikoille sai yleisö keväällä mm. netin kautta äänestää esiintyjiä ja heille muiden aiemmin tekemiä kappaleita. Tulokset nähtiin elokuun loppupuolella Ylipormestarin populaarikonsertissa, jossa Davelle lankesi esitettäväksi Kari Peitsamon biisi ”Kauppaopiston naiset”.

Vuosi sisälsi myös kohtuullisen ahkeraa keikkailua, paitsi Pitkien kiinalaisten kanssa syksyllä myös triona keväällä yhdessä Pepe Ahlqvistin ja Jarmo Ristilän kanssa ja vielä soolona. Esimerkkinä soolojutuista Jethro Tullin Suomen keikkojen lämppärinä toimiminen syys-lokakuun taitteessa Helsingissä ja Tampereella. Marraskuun puolivälissä Dave vieraili vielä Joonas Hytönen show'ssa artistivieraana (esityksen sisältö on tosin tainnut painua unholaan..).

 

Vuosirengas 2000

 

Valkoinen & -albumin biisejä alettiin kuulla vuoden 2000 alkupuolella keikoilla Dave Lindholm Bandin esittämänä. Miehitys vaihtui levytyksestä, mukana kiertämässä olivat Daven ja Kuja Salmen lisäksi (tuolloin) nuori basisti Jarno Tapio Karjalainen sekä fonisti/huuliharpisti Jussi Ristilä, joka oli alkanut kesällä -99 hoitaa Daven ja bändin keikkoja. Keikkaohjelmistoon kuului Dave-klassikoita ja repertuaaria laidasta laitaan. Ilmeisesti Juicen 50-vuotisjuhlakonserttia ennakoi ohjelmistolaina ”Juankoski, Here I Come”, sillä sen ko. ryhmä esitti Juicelle Tampere-talolla 10.3.2000. Televisioidun lähetyksen pienessä viitehaastattelussa Dave totesi bändin nimeksi Pitkät kiinalaiset. Keikoilla Dave esitti myös soolosettejä ennen bändin esiintymistä. Hän oli myös kitaroimassa Juicen albumilla L.

Radio Suomi aloitti tammikuussa 2000 uuden ohjelmasarjan Vuosisata soi, jossa tammikuun puolivälissä oli kahden tunnin ohjelma Davesta. Lisäksi uusi tv-sarja Hotelli sointu alkoi vuoden 2000 alussa ja sen kolmannessa jaksossa tammikuun lopussa (29.1.) Dave esitti biisin ”Kaikessa soi blues”. Helmikuun alussa oli sitten vuorossa Maikkarin Jyrki-ohjelman Dave-puolitoistatuntinen uuden bändin kera - marraskuussa Dave oli Jyrkissä vieraana vielä toistamiseen.

Huhtikuun puolivälissä Dave äänitti yhdessä Pepe Ahlqvistin kanssa Rytmi -lehden kustantamana kuusi bluesbiisiä, joista viisi muodosti Rytmi-CD:n Stunning Episodes. Yhdelle kappaleista ei saatu lupaa julkaisuun. (Dylanin biisi muistaakseni.)

Kesää Dave vietti Ilmajoen Koskenkorvalla toteuttaen vanhaa ideaansa. Keikkamatkoillaan hän oli nähnyt pelloilla niittosilppureita rehunkorjuussa. Joukko sellaisia vanhoja koneita hankittiin, ja ne saivat uuden elämän oivaltavina taideteoksina.

Syksyllä 2000 esiin tuli eräs Dave-harvinaisuus, kun Albert Järvis -kokooman Patchy Moss - 30 Big Ones biisilistassa oli Quips-bändin kappale ”Respectable”. Nauha Hyvinkään keikalta oli löytynyt, ja yksi biisi poimittiin mukaan.

Saksofonisti Jarmo Ristilä jäi bändistä sivuun ennen uuden levyn äänityksiä. Albumin nimeksi siis tuli Pitkät kiinalaiset. Kesäkuussa julkaistulla singlebiisillä ”C. andy hoitaa kulman” Ristilä oli vielä mukana. Albumin oheen tehtiin erityinen haastattelu -CD, jossa Lamppu Laamanen kävi läpi Daven kanssa mm. levyn kappaleita.

Albumi ilmestyi marraskuun 2000 lopussa. Jouluksi valmistui myös mm. Daven biografian sisältänyt CD-romppu Manserock-ilmiö, sekä Bluesounds-bändin Black-albumin uudelleenjulkaisu, jossa oli bonuksena kahdeksan biisiä Ruotsin radion Tonkraft‑ konsertista vuodelta1981.

Muutama muiden tekemä harvinaisempi cover löytyy myös vuodelta 2000: Rockadillon artisti Bina versioi Daven kappaleen ”Finally Home”, Laamasen saha ja pumppu ”Jatsikansa tulee” nimellä  ”Skifflekansa tulee” ja Matti Rajantie hitin ”Tupakka, viina ja villit naiset”.

Vuosirengas 1999

 

Vuoden 1999 käynnistymisestä esimerkkinä olkoon Tavastialla tammikuun puolivälin soolo- ja bändiesiintyminen ”solo & Bluesband”. Edellisvuoteen verrattuna Bluesband taisi olla jo uudella miehityksellä, sillä uuden porukan kanssa lähdettiin alkuvuodesta jammailemaan. Sen kanssa myös uusi albumi Valkoinen& kehittyi hiljalleen vuoden mittaan. Kokoonpano oli seuraava: kitaristi Pekka ”Devil” Virtanen, rumpali Kari ”Kuja” Salmi sekä bassossa vanha tuttu Kari ”Pitkä” Lehtinen.

Uuden albumin tuotti jälleen Pedro Hietanen. Devil Virtasen mukaan ”Daven ensimmäiset sanat Pedrolle olivat, että: "tälle levylle ei sitten mitään Hammondeja tule", ja urkutaiteilija Hietasen ilme oli näkemisen arvoinen.”

Punaisen ja valkoisen albumin välille mahtui lukuisia vierailuja. Popedan ”20-vuotta sikana” ‑juhlakonsertista marraskuussa tehtiin nauhoituksia, joita julkaistiin Kersantti Karoliina ‑kokooman platinapainoksen bonusCD:llä. Davelta on mukana lauluosuus biisillä ”Jos joet olisi…”.

Andy-elokuva The Real McCoy ja siihen liittyvä albumi saivat nähdä myös päivänvalon: levy julkistettiin kesäkuun puolivälissä, sillä on kappale ”Annan kitaran laulaa vaan”. Elokuva oli ensi-illassa elokuussa.

Lokakuussa 1999 olivat Tampereen tullikamarilla ”Työmiehet lavalla”. Tästä konsertista on Manserokin legendat ‑levyllä Davelta ”Voi, kun riittäis pieni taivas”, vaikka kotelo väittääkin biisiksi ”Pieni ja hento ote”. Televisioidussa osuudessa seuraavan vuoden tammikuussa kuultiin ”Sitähän se kaikki on”.

Luksus-yhtye tulkitsi vuoden aikana levylleen kappaleen ”Tanssi pieni tanssi” ja Rockadillon artistiBina kappaleen ”Finally Home”.

Vuoden erikoisuus oli Avanti!-orkesterin kanssa Turun tuomiokirkossa toteutettu konsertti, jossa kapellimestari hääri Otto Donner.

Taltiointi Pyhä Unplugged -festareilta, jossa mukana myös mm. Pepe Ahlqvist ja Pave Maijanen, esitettiin TV4:lla elokuussa.

Eräs erikoisuus ja kuriositeettitieto sekin, että Espoon Blues pelasi kaudellaan 99-00 Spinefarmin mainostarrat kypärissään - puolella blueshemmoista oli kypärissään Dave -teksti, toisella puolella Sonata Arctica.

Ja Olihan vielä tällainenkin spesiaalikeikka 16.6.1999 Tavastialla: "A TRIBUTE TO PETER GREEN": WASAMI FEAT. DAVE LINDHOLM. (Wasami taltioi seuraavassa vuodenvaihteessa kymppittuumaisen EP:n Samuel Lemisen biisejä. Hasse Walli äänitti, mutta Dave ei sessioissa/äänitteellä ollut mukana.)

Vuosirengas 1998

 

Levy-yhtiö Kaktus meni nurin, mutta Daven seuraavan albumin syntymiseen vaikutti kuitenkin vahvasti yksi Kaktuksen taustavoimista, Pedro Hietanen. Uusi levy-yhtiö, Spinefarm löytyi vuoden 1997 lopulla. Dave solmi sinne neljän LP:n sopimuksen, ja Pedron ansiosta sai myös niistä ensimmäisenä toteuttaa yhden pitkäaikaisen suunnitelmansa, puhtaan bluesalbumin. Hyvin toimiva lopputulos, LP Just, sisälsi Daven "historiallista" aineistoa: keikoilta ja levyiltä tuttuja sekä omia että vanhojen blueslegendojen standardeja.

Hetimiten Just-julkaisun jälkeen alettiin valmistella uutta, suomenkielistä albumia. Edellisestä vastaavasta oli vierähtänyt jo viisi vuotta. Valmiina oli 25 biisiä, joista valinnat tehtiin. Soittajina levyllä ovat useat alan pitkän linjan ammattilaiset, ja kokonaisuus on siten musiikillisesti monipuolinen. Stemmoja oli laulamassa mm. Pepe Willberg, jonka oli määrä olla tulossa seuraavalle keväälle suunniteltuun uuteen kokoonpanoon, mutta Mestarit-konsepti muutti nämä suunnitelmat.

Levyn Punainen+ julkaisu 19.10.98 sai mukavasti huomiota, Dave esiintyi mm. Maria Guzeninan vieraana lokakuun lopun Linnunradan pianobaarissa. Ennen oli julkaistu ensimmäinen singlelohkaisu ”Kaikki menee down & up”. Suosio ei kuitenkaan ollut niin suurta suosiota kuin se olisi ansainnut ja millaisia odotuksia siihen Davella itselläänkin oli.

Muiden tulkintoja Daven kappaleista vuoteen 1998 osuu yksi, Pate Mustajärven Vol 4. -levyllä on Daven säveltämä ja sanoittama biisi”Sä vaan jäät”.

Kesällä ja syksyllä oli Daven ohjelmassa ollut muutamia bändikeikkoja Dave Lindholm Blues Band -otsikon alla, kokoonpanossa Mikko Löytty (basso) ja Harri Ala-Kojola (rummut). Loppuvuoden 1998 keikat olivat sooloja.

Vuosirengas 1997

 

Vuoden 1997 avasi televisiosarja Valhetta ja Rakkautta. Sen ohjaaja Jussi Parviainen oli perustanut taustamusiikin pääosin Daven kappaleisiin. Tunnuksena oli ”Sitähän se kaikki on”, mutta oli myös harvinaisempia valintoja, esimerkiksi poimintoja Sissi-albumilta. Lisäksi kuultiin katkelmia uusista, levyttämättömistä biiseistä, joista osa suomenkielisiä ja osa instrumentaaleja. Tällaisia kappaleita nauhoitettiin sarjaa varten yhteensä kymmenen. Parviainen kaavaili jossain määrin biisien julkaisua myös levyllä. Ajatus ei toteutunut, mutta materiaalin Dave on myöhemmin eri muodossa käyttänyt levyillään. Biisien esittäjäksi oli merkitty Canpazan uudistunut nelikkö nimellä VR-muusikot ja kyseessä olikin heidän ensimmäinen yhteinen studiosessionsa.

Alkuvuodesta 1997 uudistunut Canpaza Gypsys siirtyi sitten vakituisemmin studiohommiin. Tammi-helmikuussa nauhoitettiin tusinan verran biisejä, jotka julkaistiin toukokuun alussa albumilla Hot. Esimakuna tuli CD-sinkku, jossa oli Maria Hännisen ”In Need Of You”. Molemmat äänitteet julkaistiin nimellä "Dave, Lady & Canpaza Gypsys".

Hot-albumin jälkeisistä hommista voitaneen mainita ahkera keikkailu ja bluesbändikokeilut Pepe Ahlqvistin ja Pitkä Lehtisen kanssa. Tämä nosti bluesin pintaan ja Canpaza Gypsys pantiin syksyllä puoleksi vuodeksi telakalle, jota telakointia on sittemmin jatkunut…

Ja tietysti oli syyskiertue kolmikolla Dave, Pelle ja Andy McCoy. Kiertueelta neljä keikkaa kuvattiin tarkoituksena hyödyntää sitä Andystä kertovassa filmissä. Rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, ettei kiertueen musiikillinen anti niin kovin huikea ollut, vaikka toki mielenkiintoisiakin versioita vanhoista biiseistä esitettiin.

Syksyn 1997 aikana ilmestyi myös Love-kustannuksen julkaisemana "Daven nuottikirja".