Melko ohueksi jäi Dave Lindholmin musiikillinen
vuosi 1993 – tosin vain määrällisesti. Loppuvuonna julkaistiin yksi Daven
tunnetuimmista kappaleista: ”Annan kitaran laulaa vaan”.
Vuoden alkupuolen kestänyt pitkä katko keikkailussa ja levytysrintamalla selittyi seitsemän kuukauden isyyslomalla. Jo keväällä oli tosin kaavailuja bändin kasaamisesta, mutta se konkretisoitui vasta reilua vuotta myöhemmin.
Hittibiisi oli yksi 14 kappaletta käsittäneestä akustisesta albumista LLL, joka tuli ulos vain CD-formaatissa. Nimi-idea syntyi nuoremman Lindholmin jokeltelusta. Levyn julkaisun aikoihin, syys-lokakuun vaihteessa, alkoi pohjoisesta Suomesta myös parinkymmenen keikan ja kahden kuukauden klubikiertue, Helsingin esiintyminen Townes van Zandtin keikan yhteydessä.
LLL jatkoi Daven ja Antero Jakoilan yhteistyötä, sillä Jakoila toimi levyn tuottajana ja se myös äänitettiin hänen olohuonestudiossaan.
Loppuvuoden tapahtumia oli reilun kuukauden kestänyt yhteistaidenäyttely "Elävä kulma" Heidi Heinolan ja Heinari Miettisen kanssa Tampereella kauppagalleriassa. Marraskuun puolivälissä avatussa näyttelyssä Davella oli esillä kolmisenkymmentä teosta otsikolla "Kivet". Teokset olivat yksittäisiä kiviä tai kiviryhmiä, joiden luonnetta oli korostettu maalaamalla niistä eläimiä ja esineitä, olipa joukossa kokonainen sotalaivuekin.
Vain yksi artistivierailu studioon mahtui vuoteen, kun Tahvo Vilperiä kuultiin laulamassa Vilperin perikunnan mukana albumilla Tervaa ja höyheniä kappaletta ”Tupaakka, viina ja villit naiset”. Laajempaan levitykseen meni Daven riffi biisistä ”Jazzikansa tulee”, kun Leningrad Cowboys lainasi sitä esiintyessään ja levyttäessään Puna-armeijan kuoron kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti