Äkkiseltään levytysten perusteella tarkastellen Daven vuosi 2011 oli sikäli yllätyksellinen, ettei varsinaista omaa levyä nähty julkaisulistoilla. Vastaava tilanne oli ainoastaan (vähän tulkinnasta riippuen) vain vuonna 1994 tai 1995. Mutta kyse oli vain ajoituksesta, kuten tullaan huomaamaan.
Ulos tuli heti 2011 alkuvuodesta kuitenkin Isokynä-kokoomaboxi Tätä on mun rock’n’roll 1972-1975, johon oli koottu kattavahkosti Isokynä-kauden materiaali. Sen aiemmin julkaisematonta materiaalia oli Seppo Pietikäisen jo vuonna 2007 ohjaama DVD-dokumentti ”Dave Lindholm - Kukkuu ja mä en oo ees sekasin”.
Muutoin vuoden aikana tapahtui yhtä ja toista pienimuotoista, mutta kiinnostavaa. Joe Vestichin julkaisematta jäänyt albumi American Singer äänitettiin Heikki Silvennoisen studiossa. Dave oli kitaroineen ja huuliharppuineen mukana, materiaalissa oli myös neljä Daven biisiä, joista Dave on julkaissut myöhemmin suomenkielisinä kaksi (”Choppin’ Wood” / ”Hoida puut” ja ”Country Man” / ”Maamies”).
FST5 esitti tammikuussa 2011 riemukkaan humoristisen, liki tunnin kestävän Chri Åhmanin ohjaaman dokumentin ”Artistin muotokuva: Dave Lindholm - Maailman pienin konsertti (ehkä) ja jotakin muuta (varmasti)” // ”Artistporträtt: Dave Lindholm - Världens minsta konsert (kanske) och nånting annat (absolut)”.
Tämä oli ensimmäinen ruotsin kielellä televisioon tehty henkilökuva Dave Lindholmista, sisältönä hänen muistikuviaan vuosien varrelta – mm. nuoruuden piirre olla suurisuinen ”Kingholm”.
Ohjelmassa kuultiin vain tätä tarkoitusta varten Daven tekemä laulu ”Saltmannen”. ”Ensiesitys on ainutlaatuinen”, totesi ennakkoteksti, ja niinhän se oli. Dave esitti suolasirottimeksi pukeutuneena ko. kappaleen, joka oli kevyt lastenlaulutyyppinen, ruotsinkielinen rallatus – itse asiassa ainut ruotsiksi taltioitu Daven kappale ikinä (Parviäly hoi, löytyykö vastaavia ??). Pohjustuksena tälle oli Daven hauskaa pohdiskelua 1950-luvun B-sarjan tieteiselokuvista.
Ohjelmassa Daven piti alun perin pitää ”maailman pienin konsertti” pahvilaatikossa. Kävi kuitenkin ilmi, että kameroiden, mikrofonin, valojen ja Daven itsensä mahduttaminen yhteen pahvilaatikkoon olisi liian vaikeaa ja ideasta tuli enemmän suuntaa antava kuin todellinen. Esiintymisareena oli lopulta pahviarkein rajattu ”Madison Cardboard Garden”, siellä Dave dobron kanssa tyynyllä istumassa ja biisinä ”Love Built a House”.
Keväällä 2011 alkoi muodostua myös uusi bändi Klaus-Erik Wirzeniuksen ja Dino Kullbergin kanssa. Sen ensilevy ja -esiintyminen antoivat tosin odottaa vuoroaan tuleviin vuosirenkaisiin.
Syyskuussa Dave ja Andy McCoy tekivät puolisen tusinaa käsittäneen ADHD-rundin (Andy Dave Hard Drive Tour 2011). Esimerkkejä keikoilta löytyy Youtubesta (omana konserttihavaintona, että Dave antoi Andyn säätää eturivissä ja piti itse kitarallaan duohomman kasassa).
https://www.tiketti.fi/andy-mccoyn-ja-dave-lindholmin-adhd-hard-drive-tour-2011-uutiset/6641
Vuoden ainut Dave-cover tuli Jope
Ruonansuulta, ei-niin-unohtumaton ”Anna hanurin laulaa vaan”.
Davelle myönnettiin 2011 myös elämäntyöpalkinto, Erikois-Emma, joskin juhlakalu itse vältteli mahdollista palkinnon tuomaa gloriaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti